Pienen ponin elämää...: meidän aika käy vähiin, se on kohtaloo...

Heissan :/

Surullisissa merkeissä kirjoittelen (jälleen..)

Useimmat blogin lukijat tietävät uutiset jo, mutta teillekkin jotka tätä seuraatte niin tiedoksenne.
hmm.. Aina tämä on vaikea kertoa, vaikka sen on jo sisäistänyt. Tupu lopetetaan 12.12.2012.
Olen pitkän harkinnan ja ajattelun ja itkemisen jälkeen saanut selvän tuloksen ja aika on varattu.

Moni miettii miksi? Tupulla jalat/selkä reistaillut pitkään, jos siitä asti kun minulle tuli. Saatiin aina kuntoon ja hevonen eli kivuttomana. Nyt kun lumet on tulleet, ja hevonen ollut vähemmällä liikutuksella, olen huomannut että jalat ei kestä enää rasitusta. Kuntoutus veisi paljon rahaa ja aikaa. Mutta osaan olla sen verran epäitsekäs ja päästää hevosesta irti silloin kun se kärsii.

Helppoa tää ei oo ole eikä tule koskaan olemaankaan. Tupu ollut mulla 3vuotta ja kuukausia päälle. Minun ikiomana se ei kauaa kerennyt olla, melkein vuoden.

Se kuinka paljon tuo hevonen minulle opetti on kultaakin tärkeämpää, ajattelin ensin että kaikki työ ja tekeminen heitetään nyt hukkaan. Mutta monien keskustelujen jälkeen totesin , että kaikki mitä Tupu on opettanu mulle, jää myös mulle. Ei ne katoa sen hevosen mukana, vaan kulkee koko mun elämän ajan mun mukana.

peltorallia<3

Toinen vaikea kysmys, jatkanko hevosharrastusta. Onko musta enää jatkamaan sitä? Saanko mä koskaan enää ko'ottua itteäni ja lähtemää aitomäkeen tallille liikuttamaan hevosia, tai edes käymään tallissa? Kaikki nää kysymykset vaivaa mun päätä, mut eihä niistä selviä ku ajan kanssa ja odottamalla.

Mutta Muistovideota Tupusta saatte sitten kun saan sen väsättyä valmiiksi, ja tähän loppuun muutama yhteinen kuva miusta ja Tupusta matkan varrella... Kuvat ei minkään näkösessä järjestyksessä koska bloggeri jumittelee..